Elämä ei ole hassumpaa
Tämä lasten sanoittama laulu ja monta muutakin laulettiin ja kuultiin lasten askartelemin lipuin ja leppäkertuin koristellussa Dornbuschin seurakunnan juhlasalissa, kun (Saksan ensimmäinen) Frankfurtin Suomikoulu juhli viime sunnuntaina 40 vuotiasta taivaltaan.
Puheenjohtaja Inka Kuuselan tervehdysanojen jälkeen, oli vuorossa tutustumisleikki ja yhteislaulu. Itseoikeutetusti ensimmäisenä puhujana kuultiin koulun perustajajäsentä ja ensimmäistä puheenjohtajaa Kaija Schmitt-Marttillaa. Hän kertoi koulun perustamisen motiivina olleen halun säilyttää lastensa suomenkielentaito tasolla, jolla lapset pystyisivät keskustemaan suomalaisten isovanhempiensa kanssa. Kaijan jälkeen kävi Katriina Wegener tuomassa frankfurtin suomalaisen seurakunnan terveiset. Hän antoi koululle seurakunnan lahjana kirjalahjakortin, jolla saamme mukavasti hankittua täydennystä koulun kirjaston valikoimiin.
Puheiden jälkeen olikin aika taas laulaa. Lapset esittivät jo otsikossa mainutun laulunsa „elämä ei ole hassumpaa, suomikoulussa kun oppia saa..“ joka on tämän vuotisen Bad Homburgin suomikoululeirin tuotos. Sitten Pia Godderis toi suomikoulujen neuvoston onnittelut. Suomi-seuran terveiset koululle toimitti videon välityksellä Suomesta käsin Maarit Hyvärinen.
Ohjelman kohokohtana nähtiin kaksi videota teemalla: „mitä Suomikoulu merkitsee minulle“. Ensimmäisen videon oli ideoinut ja toteuttanut Bensheimin nuorten ryhmä opettajansa Oona Sieden johdolla. Siinä esiintyivät nuoret itse. Toinen pidempi video toteutettiin koko koulun voimin ja sisälsi haastatteluja sekä „välähdyksiä“ opetustilanteista eri aikoina eri toimipisteistä.Näistä erillisistä videonpätkistä ja „välähdyksistä“ oli Maritta Toivola koonnut ihastuttavan ja vaikuttavan läpileikkauksen koulun toiminnasta ja merkityksestä erilaisille toimijoille (opettajille, vanhemmille, oppilaille…).
Sitten jaettiin vielä iso määrä ruusuja: ylioppilaalle, entisille puheenjohtajille, opettajille ja johtokunnalle. Lopuksi tämä, näin spontaanisti perustettu, ruusukuoro lauloi vielä sinisen ja valkoisen. Yhteislauluna laulettiin vielä aina niin kaunis Suvivirsi ja sitten olikin aika siirtyä Riitta Ylitalon apulaistensa kanssa valmisteleman buffetin ääreen. Tarjolla oli suomalaiseen makuun sopivaa herkkuruokaa; loimulohta, tummaa leipää, salaatteja ja mansikkakermakakkua.
Lapsista moni ei malttanut jäädä syömään, koska ohjelman aikana Rotzfreche Spielmobil Darmstadtista oli saanut laitteensa kuntoon ja hyppylinnaansa ilmaa, mikä houkutti lapset ulos hyppimään ja leikkimään. Loppuaika sujuikin sitten rattoisasti aikuisilla keskustellen ja lapsilla leikkien. Koska kaikki hyväkin loppuu aikanaan, oli neljän tunnin juhlimisen jälkeen aika lähteä kotiin. Kaasupallot kainalossa ja kasvot mitä erilaisimmissa maalauksissa poistuivat pienet juhlijat nukkumaan jaksaakseen taas herätä uuteen (Suomi)koulupäivään.
23.06.2016
Marja-RiittaWeise
Tiedottaja Suomikoulu
